Hyvät laskijat

Please share if you want to help to promote peace!

Mullah Nasreddin Hodscha tuli kerran matkoillaan kylään, joka oli kuuluisa siitä, että sen asukkaat olivat erityisen hyviä laskemaan. Nasreddin löysi majapaikan erään maanviljelijän luota. Seuraavana aamuna Nasreddin totesi, ettei kylässä ollut kaivoa. Joka aamu jokaisessa talossa varustettiin yksi tai kaksikin aasia vesiruukuin ja lähdettiin matkaan kohti jokea, joka oli tunnin kävelymatkan päässä. Sitten ruukut täytettiin ja tuotiin takaisin, mikä kesti toisen tunnin verran. "Eikö olisi parempi, jos kylässä olisi vettä?" Hodscha kysyi maanviljelijältä, jonka luona asui.

"Oi, olisihan se paljon parempi", maanviljelijä vastasi. "Vesi maksaa nyt minulle kaksi työtuntia aasilla ja lisäksi sen pojan työtunnit, joka vie aasin hakemaan vettä. Vuodessa se tekee 1460 tuntia, jos aasia ja poikaa pidetään samanarvoisina. Jos aasi ja poika tekisivät tämän ajan töitä pellolla, voisin pitää esimerkiksi yhtä kokonaista kurpitsapeltoa enemmän ja satoni olisi joka vuosi 457 kurpitsaa isompi."

"Huomaanpa, että olet laskenut kaiken todella tarkkaan", Hodscha sanoi ihaillen. "Miksi ette siis kaiva kastelukanavaa, joka toisi veden kylään saakka?"

"Ei se ole niin yksinkertaista", maanviljelijä sanoi. "Välissä on mäki, joka pitäisi tasoittaa. Jos laitan pojan ja aasin - sen sijaan että he noutaisivat vettä - kaivamaan kastelukanavaa, he tarvitsisivat - 500 vuotta, jos he tekisivät töitä kaksi tuntia päivittäin. Minä elän ehkä enää vain 30 vuotta, joten minulle tulee halvemmaksi antaa heidän noutaa vettä."

"Mutta täytyisikö sinun sitten hankkia kanava yksinäsi? Teitähän on tässä kylässä monta perhettä, eikö olekin?"

"No, on toki", maanviljelijä sanoi, "meitä on tarkalleen ottaen 100 perhettä. Jos jokainen perhe lähettäisi päivittäin kahdeksi tunniksi työhön aasin ja pojan, silloin kastelukanava olisi valmis viidessä vuodessa. Ja jos he tekisivät töitä kymmenen tuntia päivässä, silloin se tulisi valmiiksi vuodessa."

"Miksi et sitten puhu naapureidesi kanssa ja ehdota heille, että kaivaisitte kastelukanavan yhdessä?"

"Asia on niin, että kun minulla on tärkeää puhuttavaa naapurilleni, niin kutsun hänet talooni, tarjoan hänelle teetä ja halvaa, puhun hänen kanssaan säästä ja satonäkymistä, sitten hänen perheestään, pojista, tyttäristä ja lapsenlapsista. Sitten annan tarjoilla hänelle ruuan, ruuan jälkeen taas teetä, sitten hän kysyy minulta tilani asioista ja perheeni kuulumisia ja sitten pääsemme pikkuhiljaa itse asiaan. Tämä kestää yhden kokonaisen päivän. Koska meidän kylässämme on 100 perhettä, minun täytyisi puhua 99 perheenpään kanssa. Sinunkin täytyy myöntää, etten voi viettää 99 päivää peräkkäin käymällä tuollaisia keskustelua, sillä tilani jäisi silloin hoitamatta. Voisin korkeintaan kerran viikossa kutsua naapurin luokseni. Se tarkoittaa, että kun vuodessa on vain 52 viikkoa, kestäisi lähes kaksi vuotta, kunnes olisin puhunut kaikkien naapureideni kanssa. Sikäli kuin naapureitani tunnen, loppujen lopuksi kaikki myöntäisivät, että olisi parempi, että kylässä olisi vettä, sillä kaikki osaavat laskea hyvin; jokainen heistä lupaisi olla mukana, jos toisetkin olisivat mukana hankkeessa. Siispä minun täytyisi kahden vuoden kuluttua alkaa taas alusta naapureideni kutsuminen ja kertoa heille, että myös toiset ovat valmiita olemaan mukana."

"Hyvä", Hodscha sanoi, "mutta neljän vuoden kuluttua olisitte kuitenkin niin pitkällä, että voisitte aloittaa työt. Ja yksi vuosi lisää ja kastelukanava olisi jo valmis!"

"No, on tässä vielä yksi muukin mutka matkassa", maanviljelijä sanoi. "Sinun on myönnettävä, että siinä vaiheessa, kun kastelukanava on valmis, sieltä hakevat vettä kaikki riippumatta siitä, ovatko he ottaneet osaa työntekoon vai eivät."

"Totta", Hodscha sanoi. "Vaikka haluaisikin, ei kastelukanavaa voisi vartioida koko matkalta."

"Siinäpä se onkin", maanviljelijä sanoi. "Siis sellainen, joka ei ole osallistunut työhön, hyötyisi kastelukanavasta samalla tavalla kuin muutkin, mutta ei joutuisi osallistumaan kuluihin."

"Myönnän, että näin olisi", Hodscha sanoi.

"Siis jokainen meistä, joka osaa laskea, yrittäisi luistaa töistä. Yhdellä olisi rampa aasi, toisella poika kärsisi yskästä, kolmannella vaimo sairaana, joten aasia ja poikaa tarvittaisiin lääkäriä noutamaan. Koska me kaikki osaamme laskea, kaikki yrittäisivät luistaa töistä. Ja koska jokainen meistä tietää, että muut yrittäisivät lintsata, ei kukaan lähetä aasiaan ja poikaansa töihin. Siispä kanavaa ei edes aleta kaivaa."

"Täytyy myöntää, että perustelusi kuulostavat erittäin valaisevilta", Hodscha sanoi. Hän pohti hetken ja huudahti yhtäkkiä: "Mutta tiedän vuoriston toisella puolella kylän, jolla oli aivan sama ongelma kuin teilläkin. Heillä sen sijaan on jo 20 vuotta ollut kastelukanava."

"Niin", sanoi maanviljelijä, "mutta he eivät olekaan hyviä laskemaan!"

Tekijän kommentit